Gibraltar, Ronda ja mutkia matkassa

Tässä postauksessa kerron kolmannesta viikonlopustani Espanjassa jonka aikana tuli seikkailtua toden teolla, hyvässä ja myös hieman pahassa.

Ystäväni saapui torstaina luokseni Suomesta, ja tulin häntä vastaan töiden jälkeen lentokentälle jonka jälkeen kiertelimme illan Malagassa. Kävelimme katsomassa vaikuttavan katedraalin, jonka jälkeen kävelimme ihanan Parque de Malagan läpi. Sieltä kiipesimme korkealle Castillo Gibralfaroon, josta oli kauniit näkymät.

Perjantaina menimme yhdessä työpaikalleni hoitamaan koiria, jonka jälkeen Cala de Mijaksen rannalla kävelyn kautta kotiin.

Lauantaina lähdimme bussilla Gibraltarille. Ostimme liput luonnonsuojelualueelle ja kävelimme (välillä teki mieli hypätä ohiajaviin takseihin tai gondolihissiin tai jopa kontata todella raskasta ylämäkeä😅) Gibraltarinvuoren huipulle, korkeudeltaan 426 metriä. Kiipeäminen kesti puoli päivää, jonka aikana näimme onneksi aivan ihania berberiapinoita (jotka olivat aikalailla syy reissuun lähdössä).

Matkan varrella kävimme toisen maailmansodan aikasissa tunneleissa.

Ylhäällä olikin sitten sanoinkuvaamattoman upeat maisemat, ja näimme selkeästi myös Afrikan Marokon ja Atlasvuoret. Kävimme myös lasisella Sky walkilla, jonka kohdalla alkoi käsittämään vuoren korkeutta katsoessa suoraa pudotusta alas ja pienenpieniä rahtilaivoja ja rekkoja.

Sää vaihteili, ja tuuli ja sade yltyi juuri kun ylitimme riippusiltaa ja alas tultaessa 500 vuotta vanhoja jyrkkiä portaita jossa ei ollut turhan korkeaa tai ehjää kaidetta- lienee turha sanoa että polvet taisi tutista. 😂 Päivä Gibraltarilla oli kyllä aivan upea ja ainutlaatuinen kokemus.

Kun ilta koitti, alkoi seikkailun ikävämpi puoli ylitimme rajan Espanjan La Linean puolelle, josta meillä oli tarkoitus mennä viimeisellä bussilla kotiin Fuengirolaan. Bussia ei kuitenkaan ikinä tullut. Istuimme sateessa, akku loppumassa ja ilman ruokaa bussiasemalla, josta ei lähtenyt enää busseja mihinkään suuntaan, joten olimme La Lineassa jumissa yön ajaksi. Asemalla istuminen seuraavaan aamuun asti ei tuntunut hyvältä idealta, joten lähdimme pikkukaupungin keskustaan päin. Tässä kohtaa sattui oikea onnenpotku, sillä kaikki myymälät olivat menneet aikoja sitten kiinni ja kaikkialla oli pimeään, mutta kävelimme erään elektroniikkaliikkeen ohi josta oli mies juuri viemässä roskia. Pyysin häntä myymään puhelimen laturin, ja sainkin sen ostettua. Näin sain ladattua varavirtalähteellä akkua puhelimeeni, ja minulla oli meistä kahdesta toimiva nettiyhteys jota ilman ei olisi kyllä pärjätty. Löysimme netistä hostellin, jonne suunnistimme. Hostellissa ei ollut kehumista, mutta jouduimme tässä tilanteessa ottamaan yöksi huoneen ja jakamaan wc:n ja suihkun muiden asukkaiden kanssa. Löysimme onneksi myös ruokakaupan, joten siitä sitten takaisin hostellihuoneeseemme syömään kylmiä papuja ja banaaneja ja yrittämään saamaan unta.

 

 Seuraavana päivänä oli tarkoituksenamme mennä Rondaan. Nyt meillä ei ollut mitään tavaroita tai vaatteita mukana, mutta matka La Lineasta kotiin Fuengirolaan ja sieltä Rondaan olisi kestänyt yhteensä 4 tuntia, emmekä halunneet hukata päivää. Joten päätimme lähteä suoraan La Lineasta Rondaanpäin. Useiden netissä olevien ohjeiden mukaan La Linean lähellä olevasta kaupungista, San Roquesta, pitäisi päästä junalla Rondaan. Lähdimme siis matkasta rähjääntyneenä suoraan San Roqueen bussilla. Perille päästyämme, selvisi että juna-asema on useiden kilometrien päässä eikä sinne mene busseja. Olimme lähellä luovuttaa, mutta hyppäsimmekin toiseen bussiin joka vei taas toiseen kaupunkiin, Algecirakseen, jonka junayhteydestä Rondaan olimme myös lukeneet netissä. Saavuttuamme Algeciraksen juna-asemalle, kävi ilmi että junat ovat lakossa. Saimme kuitenkin ostettua korvaavaan bussiin liput, jonka oli määrä viedä meidät Rondaan. Kesken bussimatkan kaikki matkustajat jäivät pois, ja oli kuulemma vaihdettava junaan jos mielii Rondaan. No, seurasimme muita matkustajia juna-asemalla, josta toden totta lähti juna vihdoinkin Rondaan. Päästyämme perille, oli aika kortilla. Prioriteetti oli nähdä Puente Nuevo, jonka löysimme ja kävimme myös ihastelemassa sitä aivan alhaalta. Puente Nuevo ja rotkon kuilu olivat todella vaikuttavia, massiivisuutta ei oikein pystynyt käsittämään. 

Bussimme Rondasta Fuengirolaan oli tarkoitus lähteä klo 20:00, joten heti sillan nähtyämme tulikin jo kiire bussiasemalle- täysin turhaan. Odotellessamme bussia tuli työntekijä pari kertaa sanomaan, että bussi on myöhässä. Syytä emme saaneet selville, La Lineassa ja Rondassa kukaan ei puhunut yhtään englantia. Asemalla oli todella kylmä, ja työntekijöiden lähtiessä kotiin jouduimme taas ulos istumaan. Odotimme bussia aika epätoivoissa oloissa kylmässä, muiden matkustajien harvetessa saadessaan kyydit paikallisilta ystäviltään. Luotto Espanjan julkiseen liikenteeseen kolmen viikon aikana karisi nyt viimeistään aivan täysin. Vajaat neljän tunnin päästä pääsimme vihdoinkin bussiin, ja pääsimme vihdoinkin kotiinpäin.

En tiennyt että lämpimän bussin penkillä selällään makaaminen voisi tuntua niin mukavalta kuin se tuntui 😂 Pääsimme kotiini nukkumaan aamuyöstä. Onneksi selvittiin ehjinä takaisin ja vähät tavaratkin pysyivät itsellämme, eikä ainakaan tarvinnut kokea tätä yksin.

Huvittavaa kyllä, tämä tuli vastaan La Lineassa- totuushan se siinä

Loppusanoina- en suosittele Espanjassa matkustamista ilman ajokorttia. Malagan paikallisjunaa lukuunottamatta kaikki julkinen liikenne ja tiedotus ja nettisivut aikatauluineen on luokattoman huonoa. Helsinkiin palatessa en aio enää ikinä valittaa siitä jos bussi on pari minuuttia myöhässä vaan olen erittäin kiitollinen HSL:stä! 💙