Työturvallisuudesta ja hygieniasta

Ensimmäisen viikon aikana uuteen työympäristöön, eläimiin, työ- ja puhdistusmenetelmiin tutustuminen laittoi väkisinkin pohtimaan työturvallisuutta, joten tässä postauksessa tajunnanvirtaani kyseisestä aiheesta. Aihe onkin ollut opinnoissani tärkeä kriteeri jokaisen tutkinnon osien eri kohdissa kuten ammattiin opiskellessa kuuluukin olla, ja tämän työssäoppimisjakson ollessa viimeinen, on erojen huomaaminen aiempiin top-paikkojen toimintatapoihin helppoa.

Loukkaantumisriskit on aina eläinten parissa työskennellessä läsnä, se on selvää. Kun ollaan koirien kanssa tekemisissä, ovat puremat hyvä esimerkki. Tilanteita jossa voi loukata itsensä syntyy helposti- ihminen ei aina osaa lukea eläintä eikä välttämättä huomaa mitä eläin saattaa näköpiirissään huomata- myös toinen koira voi ärsyttää tai ihmisessä itsessään voi olla jotain jota ei itse ajattelisi eläintä kiinnostavan tai häiritsevän esim. sukupuoli, käytös ja kehonkieli. Nämä tekijät voi esimerkiksi pelästyttää eläimen ja aiheuttaa nopeasti pelko-agressiivisia puolustusreaktioita jonka kohteeksi ihminen joutuu. Nämä ovat itselleni tuttuja asioita kuten varmasti jokaiselle eläinalan ammattilaiselle ja lemmikinomistajille, mutta varovaisuuden noudattaminen korostuu erityisesti työskennellessä löytökoirien parissa, kun koirien taustoista ei ole tietoa eikä koiran käyttäytymisestä mitään takeita. Suomessa olin toppimassa löytöeläintalolla, jonne saapuvat koirat ovat onneksi useimmiten omista, hyvistäkin kodeista karanneita, eli ne ovat tottuneet ihmisiin ja käsittelyyn- täällä taas koirat ovat lähtöisin useimmiten huonoista oloista tai suoraan kadulta ja ihmiskontakti on monelle uhka. Iso osa tarhan koirista on kuitenkin tarhalla ihmisiin tottuessaan todella reippaita ja ystävällisiä, paljon helpompia kuin mihin olin varautunut.

Pieniä ruhjeita ja mustelmia kertyy päivittäin ympäri kehoa 😅

Muutamat- ikävä kyllä kaikista isoimmat koirat, ovat taas todella arvaamattomia ja sitä myötä suorastaan pelottavia. Rocko on tästä hyvä esimerkki, koira on agressiivinen muita koiria kohtaan, ja se myös hyppii ihmisiä vasten ja puree leikillään. Rocko on kuitenkin iso, joten vaikka pureminen olisikin koiran mielestä vain leikkiä on se jo vaarallista. Koiran koko, voima ja luonne huomioiden, voisi se hermostuessaan helposti saada hetkessä aikaan jopa ihmisen kuoleman. Massan vuoksi pienikin vetäminen hihnassa tekee ulkoilusta vaikeata ja hallitsematonta, joten sitä ulkoilutetaan kahdella remmillä jonkun muun vapaaehtoisen kanssa, muutoin Rocko on häkissään tai ollut takapihalla valvottuna. Sama vaaratilanne sattuikin kahdesti kun koira oli takapihalla ulkoilemassa- muiden koirien haukkuminen sai Rockon ärsyyntymään ja koira kiipesi hetkessä vaivatta kaksimetrisen portin yli pihalle juoksemaan ja räyhäämään muille koirille. Onneksi kukaan ei ollut juuri silloin menossa ulkoiluttamaan muita koiria vaan kaikki oli häkeissään ovet suljettuina, mutta pihalla oli perhe pienine lapsineen joille olisi voinut sattua jotain ison koiran juostessa paikalle. Sain koiran onneksi kiinni ja vietyä häkkiinsä. Kaikesta tästä huolimatta, on koira rauhallisessa ympäristössä itsekin rauhallinen ja vastaanottavainen hellyydelle.

Viltti näköesteenä takapihan ovessa rauhoittaa useiden koirien räyhäämistä mutta ylikin pääsee..

Yksi toinen läheltä piti-tilanne sattuikin ottaessani Sarko-koiran takapihalle jaloittelemaan. Leikitin Sarkoa potkimalla tennispalloja koiran juostessa niitä kiinni, ja kaikki sujui hyvin kunnes yhtäkkiä koira puri minua kunnolla jalasta kun olin potkaisemassa palloa. Onneksi koira sai vain purtua kengän kohdalta ja hampaat upposivat lenkkarini pohjaan eikä suoraan iholle, kenkäni hajosi mutta jalkaan ei tullut pahoja vammoja. Sarko on ilmeisesti omistushaluinen leluistaan kuten moni muukin koira, joten mitään ei kannata napata pois naaman edestä.

Sarko vahtimassa tennispalloja

Useat koirat eivät tule toimeen keskenään, ja onkin tärkeää vältellä muihin koiriin törmääminen lenkeillä.
Myös ruoka on yksi asia josta moni koira on luultavasti joutunut taistelemaan edellisessä elämässään, ja monet koirat jotka ovat samassa kennelissä syökin valvotusti tai ne laitetaan kokonaan erilleen syömään. Tappeluita ruuasta on sattunut useita ja niistä näkyvät syviä haavoja parin koiran päässä, eli selvää on ettei kahden riitapukarin väliin kannata laittaa käsiään, valvominen tehdään kuitenkin laittamalla ruuat eri päätyihin kennelissä ja seisomalla koirien välissä kunnes ruoka on syöty.

Kuinka iso osa tarhan koirista reagoi toisiinsa- suoraa kontaktia siis vältellään häkkien ulkopuolella ja tilanteen kärjistyessä väliin ei kannata laittaa käsiään

Puremien lisäksi on eläinten vetäminen hihnassa loukkaantumisriski- vähänkään vahvan koiran nykäistessä on kaatuminen helppoa. Liukastumisen voi aiheuttaa tarhalla kennelien pesemisestä jatkuvasti märkä kivetys ja irralliset muoviset kaivonkannet ja kun nämä yhdistetään koiran kiskomiseen remmissä tai vasten hyppimiseen on lopputuloksena se että olen jo pari kertaa kaatunut kivetykselle mutta muutoin on tasapaino pelastanut pahemmilta loukkaantumisilta.
Maastossa liikkuessa, edelleen vetävien koirien kanssa, on sateiden aiheuttamat kuraiset tiet tulviessaan liukkaita ja maasto kivistä ja kuoppaista. Joutomaalla on hylättyjen ja rikottujen autojen lasia ja muuta terävää romua, jätettä, eläinten raatoja sekä koirien jäljiltä tietysti sitä itseään- kaatuminen seurauksena voi olla haavoittuminen ja taudit, tässä yksi päivä jouduin ottamaan kesken lenkin paljain käsin kokonaisen linnun jalan koiran suusta pois joka ei siitä tietenkään halunnut luopua. 😷
Yksi merkittävä osa eläintenhoitajan työssä on hyvästä hygieniasta huolehtiminen tautiriskien välttämiseksi. Tässä kohtaa on kontrasti edellisiin top-paikkoihin valtava- esimerkiksi löytöeläintalolla oli työskentely todella kliinistä; melkein joka huoneseen astuessa vaihdettiin kengät ja pukeuduttiin suojavarusteisiin, jotka myös desinfioitiin joka kerta kun siirryttiin käsittelemään uutta eläintä. Täällä tarhalla ei käytetä mitään suojavarusteita tai käsidesiä ja puhdistukseen vain kloriittia, astianpesuainetta ja pyykille on oma pesuaineensa. Samoilla kengillä ja vaatteilla kävellään niin maastossa kuin keittiössä, koirien kupit pestään samalla rätillä kuin kenneleiden seinät kurasta, samassa jääkaapissa säilötään niin eläinten lääkkeitä, ruokia ja ihmisten eväitä. Ymmärrän kyllä miksi näin on, tilat ovat pienet ja resurssit vähäiset, mutta kun tehdään töitä katukoirien parissa, olisi hyvään hygieniaan panostaminen tautiriskien takia mielestäni erityisen tärkeää. Karanteenissa olevien koirien (rokottomattomat pennut ja uudet koirat) kennelien ovessa on ainoastaan merkintä karanteenista, toisessa lisäksi muovinen suoja. Koirat eivät ulkoile kontaktin välttämiseksi, vaan pidetään kennelissään. Koirien välinen suora kontaksi kuitenkin onnistuu oven läpi. Lisäksi kuulo on koetuksella ja korviin todella sattuu sillä melutaso tarhalla on aika korkea, 88 db, 25 koiran haukkuessa samanaikaisesti.

Kaiken kaikkiaan, puremilta ja muilta eläinten aiheuttamilta loukkaantumisilta voidaan yrittää suojautua ennakoimalla- huomioimalla mahdolliset ympäristössä olevat eläintä pelottavat tekijät ja toimimalla yhdessä työntekijöiden kanssa esimerkiksi eläinten siirtotilanteissa. Vahinkoja sattuu, mutta maalaisjärjellä ja varovaisuudella pääsee jo pitkälle. 😏